Nyt kun meitä on neljä

Meidän perheeseen on syntynyt pieni vauva vajaa kuukausi sitten joka teki meistä siis nelihenkisen perheen. Esikoisemme on tällä hetkellä kaksi vuotias joten menoa ja meininkiä riittää kyllä aivan varmasti. Nyt kun meitä on yksi lisää on tietenkin otettava huomioon, että yhden lapsen sijasta on kaksi jotka tarvitsevat huomiota aivan yhtä paljon. Muistan ajatelleeni kun Mila syntyi reilu kaksi vuotta sitten, että miten voi kädet riittää kahdelle kun vastasyntyneen kanssa olet aivan kiinni siinä pienessä ihmisessä. Nyt olen päässyt todistamaan sen, että kyllä ne kädet riittää myös kahdelle pienelle ja jotenkin sitä aina keksii keinot siihen kuinka erilaisista tilanteista selviää. Se vaatii tietenkin sen, että osaa ja ennen kaikkea oppii ennakoimaan tilanteita. Itselleni vaikeinta on se kun molemmat tarvivat minua juuri samaan aikaan ja yhtä paljon tai ainakin siltä se minusta tuntuu. On tilanteita joissa molemmilla on kauhea tarve saada juuri samalla hetkellä joko ruokaa tai läheisyyttä tai vaikka molemmilla pääsee juuri samaan aikaan kakat housuun ja pitäisi olla molempien pyllyä pesemässä samaan aikaan. 

Miten siis selvitä kahden pienen kanssa?

Tässä vajaan kuukauden aikana olen oppinut sen, että kaikki asiat mitä voit tehdä ennakkoon tee. Jos voit laittaa samalla kerralla esimerkiksi ruuan itsellesi ja taaperolle tee se sillä suurella todennäköisyydellä syötät siinä samalla myös pienen vauvan ja jos joku tässä vaiheessa jää ilman ruokaa se olet sinä eikä hetkeen ole mahdollista syödä sillä ruuan jälkeen aina yleensä tulee toisella kakka tai sitten sinua viedään jo seuraavaan paikkaan taaperon johdolla. On myös tärkeää huomata ettei kaikkea tarvitse tehdä juuri sillä sekunnilla mikäli se ei ole todella tärkeää eli ole armollinen itsellesi ja sulje silmäsi hetkeksi pois sotkuista ja keskity välillä vain siihen, että olet läsnä lasten kanssa ja levähtämään kun se vain on mahdollista. Pyri myös levähtämään silloin kun isommalla on päiväuniaika jos vain suinkin mahdollista. Silloin kun vauva nukkuu meillä minä taas touhuan Milan kanssa ja keskitän huomion häneen jotta hän ei koe itseään ulkopuoliseksi. Lapsille riittää vain se kun olet siinä lähellä, täytät heidän tärkeimmät tarpeensa  ja luot turvallisen sekä välittävän ilmapiirin. Lapset sopeutuvat myös todella hyvin uusiin tilanteisiin ja ymmärtävät myös jo pienenä kun selität asioita heille. Minä olen usein saanut Milalta halauksen tai suukon kun olen kertonut hänelle kuinka paljon häntä rakastan vaikka en voi nyt niin paljon olla vain hänen kanssaan ja sisimmässäni tiedän, että Mila ymmärtää miksi äiti välillä ei pääse osallistumaan juuri sillä hetkellä leikkeihin kun hän haluaisi silti äiti rakastaa ja on siinä lähellä ne hetket on todellakin tuntuneet niin tärkeiltä. 

Mikä on yllättänyt minut kahden pienen lapsen kanssa?

Eniten pelkäsin sitä ettei meistä kukaan nuku öisin jos vauva herättää myös isomman lapsen yöllä herätessään syömään tämä pelko oli onneksemme aivan turha sillä Mila ei ole herännyt nukahdettuaan kertaakaan vauvan itkuun yöllä vaan omaakin todella hyvät unenlahjat Meidän yllätykseksemme. Toinen asia jota mietin vauvan tulon myötä oli Milan mahdollinen mustasukkaisuus aivan heti pientä kohtaan ja tämä yllätti minut myös todella positiivisesti sillä Mila mustasukkaisuuden sijasta on ottanut pikkusiskon hyvin hellästi vastaan ja silittää sekä ihastelee vauvaa päivittäin. Milalla on ollut kova hoivavietti omia nukkejaan ja pehmolelujaan kohtaan ja hän on selvästi luonteeltaan äidillinen ja hoivaava. Nyt kuitenkin on tullut Milalle kova tarve tuoda itseään esille ja hakea huomioita myös niillä ei toivotuilla tavoilla kuten kiipeämällä pöytien päälle, hyppimällä sohvalla tai tyhjentämällä vessasta kaikki kaapit ja sotkemalla itsensä tai seinät rasvoilla ja meikeillä juuri silloin kun minä olen paikassa josta en sillä sekuntilla ehdi paikan päälle. Tämä on tietenkin ymmärrettävää kun samaan aikaan on uhmaikä ja suuri elämänmuutos pienellä ihmisellä. Näinä hetkinä välillä tuntuu ettei vain yksinkertaisesti ehdi olemaan tarpeeksi molemmille. Tässäkin täytyy vain antaa itselleen armoa ja laskea mielessään kymmeneen.  Suurimpia onnistumisen tunteita saakin juuri silloin kun tuntuu , että koko korttipakka leviää ja saat kaaoksen rauhoittumaan sekä molemmat lapset edes hetkeksi tyytyväiseksi samaan aikaan. 

Kahden lapsen äitinä ei enään pienet asiat hetkauta ja kaikkien asioiden suhteen ei voi enään olla niin tip top joka on todella opettavainen ja hyväkin asia ihmiselle joka pyrkii suorittamaan asioita oppikirjamaisesti siinä huomaa hyvin sen ettei mitään pahaa tapahdu vaikka kaikki ei aina menekään niin kuin itse on suunnitellut. On sovellettava ja tehtävä asiat niin hyvin kuin juuri sillä hetkellä pystyy ja se kyllä varmasti riittää. 

Rakkaudella 

Maiju